Kaninkolon kuulumisissa pääset seuraamaan viikoittain Kaninkolon merkittäviä tapahtumia.
Maa paljastuu lumen alta 27.4.2024
Kevättä on tänä vuonna saanut odotella. Nyt alkaa viimein tuntua siltä, että se vihdoin tulee. Kaninkolossa kukkivat jo skillat ja kiurunkannukset. Tämän viikon kasviksi nousee kuitenkin Juniperus communis ’Åland’, jonka versojen kärjet nuokkuvat suloisesti ja jonka kasvuvauhti on kohtuullinen.
Orangeriassa vihertää jo kovin. Aurinko nostaa sen lämpötilan helposti 30 asteeseen. Vielä eivät viiniköynnökset kuki, vaikka uutta kasvua on jo runsaasti. Viileässä talvisäilössä olleet hortensiat ja kannatkin kukkivat jo, samoin pelargonit.
Kirsikankukkia 10.5.2024
Mikä sen ihanampaa kuin kulkea kukkivien kirsikkapuiden alla! Rusokirsikkamme ovat viimein kasvaneet suuremmiksi ja kukkien määrä on lisääntynyt vuosi vuodelta. Vaaleanpunaista hattaraa!!!
Kevät on myös monien keltaisten ja valkoisten kukkien aikaa Kaninkolossa. Rentukat sekä kelta- ja ternivuokot hehkuvat keltaisina. Valkovuokon eri lajikkeita pilkistää siellä täällä.
Helmililjat kukkivat upeina tuppaina ja narsissitkin ovat jo puhjenneet kukkaan. Näinpä jo ensimmäisen kylmänkukan avautuvan nupun.
Valkoisia kukkia ja tulppaaneja 21.5.2024
Kylmää alkukevättä on nyt seurannut helteinen hetki, mikä on aiheuttanut kukintapyrskähdyksen puutarhassa. Tuntuu siltä, että kaikki kukkii samaan aikaan ja hyvin lyhyesti. Onni on, että viime yönä lämpö laski alas; saamme nauttia kukinnasta pidempään.
Avoimet puutarhat -tapahtuma on noin neljän viikon kuluttua ja meillä Kaninkolossa puuhastellaan monenlaista ennen sitä. Valekilpikonna on saamassa muotoaan, samoin irvikissa. Kiinnostuimme myös syötävästä metsäpuutarhasta, koska Maisemoija sai vesialtaan. Ei suinkaan uutta allasta vaan lisää lakkoja ja karpalo. Seuraksi muuta syötävää.
Viikon kasviksi nousee kaikista valkoisista kukkapuista ja pensaista huolimatta sammalleimu, jonka erivärisiä kukkia pilkistelee monen istutusalueen reunoilta. Suikertaja vailla vertaa.
Kesän kirjavaa kukintaa 10.7.2024
Tästä kesästä ei ole vaihtelua puuttunut! Tosin erään kesän heinäkuista lumisadetta emme ole vielä päässeet kokemaan… no eipä toivota sellaista.
Kaninkolossa on tehty laituria puutarhaan rantautuneelle soutuvenheelle. Pitäähän vene saada kiinnitettyä ettei se lähde ajelehtimaan vieraisiin puutarhoihin. Kaislikko kasvoi vauhdilla veneen viereen siniheinien muuttaessa sinne pylväshaapojen raivaustyömaalta. ja Valekilpikonnakin saattaa rohjeta tulla kurkistamaan puutarhassa vierailijoita ennen syksyn tuloa.
Niin – tuo pylväshaapojen raivaus… pikku parin päivän homma, josta on nyt tullut päiviä kestänyt juurien kaivuu-, sahaus- ja kiskontaoperaatio. Annoimme periksi niille maan uumeniin katoaville ranteen paksuisille möröille ja päätimme, että tähän ei sitten vielä istutetakaan mitään vaan asetetaan juurista kasvavien versojen valvontajoukot tehtävänään uupumaton kitkentä. Juuria sisältävä kuution säkki säilötään talteen sopivia polttokelejä odottelemaan. On niitä haapoja ikäväkin, nyt niiden paikalla on kovin tyhjää.
Onneksi muualla kukkii!
Voiko epävakaisempaa olla? 19.7.2024
Jos sääennustetta on uskominen niin samaan aikaan on jo useampana päivänä paistanut aurinko, ollut pilviä ja vielä satanutkin… Näin se on kyllä ollutkin ja puutarhurin luonne on voimistunut vesisateessa kitkemisestä. Voi sitä voiton tunnetta kun on ehtinyt leikata nurmikon kuivalla säällä; sade alkaa tietysti heti kun on saanut ruohonleikkurin vietyä parkkiin!
Mutta, arvatkaapas kuka nauttii kun on kosteaa ja lämmintä? Kaikki vihreä ilman muuta! Kasvit kukoistavat, nurmikko voi hyvin ja satoennuste näyttää hyvältä. Tuomipihlajissa on pöhinää ja lähelle mennessä kuulee mustarastaan kovaäänisen komennon: pysy loitolla mun marjoista! Pikkuvarpusen vauvelit tekevät lentoharjoituksia puutarhassa ja hämmästelevät maailmansa menoa. Hämmennyksen kasvaessa on helppo puikahtaa läheisen pensaan suojiin. Niitähän Kaninkolossa riittää!
Kiitos kuluneesta kesästä! 16.9.2024
Kaninkolon kukkapuiston vakioasukkaat Maisemoija ja Rakentaja sekä Valkoinen Kani ja Musta Kani haluavat kiittää kaikkia kukkapuistossa vierailleita! Syksy toi mukanaan muhkean auringonkukan, sen ainoan, joka iti useista vanhoista siemenpusseista, joiden sisällön maahan heitin. Varsi lähenteli kahta metriä ja pääkukka oli halkaisijaltaan kolmisenkymmentä senttiä. Pohjamaassa oli kompostia…
Mennyttä kesää jos summailisi niin se piti sisällään kaikkea kummaa: ei ollut kevättä, oli hurjan lämmin alkukesä ja sitten melkein jatkuvaa pientä sadetta. Kaninkolossa on poimittu valtava määrä marjoja: kirsikoita, herukoita, karviaisia, luumuja, päärynöitä, pensasmustikoita, karhunvattuja, hunajamarjaa ja orangeriassa on kypsynyt toistakymmentä melonia. Aroniat ja tyrnit odottavat vielä poimijaansa. Luonto on vieläkin sekaisin ja tuomipihlajat sekä alppiruusut availevat nuppujaan. Mitähän ensi vuonna?
Kaninkolon ovet avautuvat ensi vuonna valkoisten kukkien aikaan, tervetuloa meille silloin!
