Alussa, vuonna 2008
Kaninkolon historia alkaa vuodesta 2008, tai oikeastaan jo vuotta aikaisemmin. Tuolloin tarinamme päähenkilöt Rakentaja ja Maisemoija etsivät mökkitonttia ja sattuivat käymään tulevassa Kaninkolossa. Kiinnostus syntyi, mutta paikan hinta oli liian kova. Siemen oli kuitenkin jäänyt itämään. Syksyllä 2008 pariskunta ystäväperheen luokse suuntautuneen käynnin yhteydessä päätti poiketa katsomaan, oliko joku muu tehnyt kaupat paikasta. Siltä ei näyttänyt, mutta tuoreet renkaanjäljet kesantopellossa saivat Maisemoijan vilkaisemaan myynti-ilmoituksia Sauvosta ja… Siellähän Kaninkolo oli ja järkevällä hinnalla! Kaupathan siitä tuli ja etsintä sai päätöksensä.
Maisemoijan sormia syyhytti, vaikka tilannetta voisi kuvata sanoin: Alussa oli ei suinkaan suo, kuokka ja Jussi vaan kesantopeltoa, vyötärönkorkuisia villivadelmia, trimmeri ja päättäväinen naisihminen. Kyllä se Rakentajakin paikalla oli, moottorisaha käsissä pöristen, valmiina raivaamiseen. Kaikki mikä oli säästämisen arvoista säästettiin, mutta vuosikymmeniä vailla hoitoa olleet kasvit eivät kaikki olleet elinkelpoisia. Raivaamisen tuloksena löytyi pengerrystä sekä kivimuuria, maakellari ja upeaa kalliota. Maisemoija ryhtyi talven pimeydessä tekemään ensimmäistä suunnitelmaa. Selväähän oli, että puutarhan rakentaminen oli aloitettava niin kauan kuin kallion laelle pääsi koneella.
Ilolan tila Sauvon Vähäkylässä
Ilolan tila on lohkottu Haaviston tilasta vuonna 1933. Tilan koko on noin hehtaari ja se rajautui alla olevan lohkomisasiakirjan mukaan aidanseipäisiin ja puupaaluihin. Tila on ollut mäkitupa ja viljelijät tekivät taksvärkkiä päätilalle vuodelta 1884 peräisin olevan pöytäkirjan (vasemmalla) mukaisesti kolme päivää talvella ja kolme suvella.
Vuonna 2008 tilalla ei ollut sähköä ja vesi haettiin läheisestä lähteestä. Mäen päältä löytyi omenapuita, marjapensaita sekä raparperia ja talon takaa sireeni, villiintyneitä kaikki.
Ennen Kaninkoloa
Kevät 2009 koitti monenlaisten suunnitelmien kera: oli sauna/vierasmajaa, puutarhaa sekä orangeriaa.
Maisemoijalla oli suunnitelma kallion laelle, mutta kuinkas kävikään: Rakentajan lapio kolahti kallioon ja suunnitelma lensi pärekoriin.
Maisemoija alkoi toteuttaa tosielämän puutarhaa: ei suunnitelmia vaan luovaa ongelmanratkaisua tavoitteena rehevä kauneus.
Ensimmäinen istutus sisälsi perinteisiä kasveja ja osa niistä toimii edelleen pistokkaiden emotaimina.
Maisemoija oli myös kirjallisuutensa lukenut ja istutukset luotiin alusta alkaen kerroksellisiksi puiden, pensaiden ja perennojen yhdistelmiksi.
Ajatus orangeriasta syntyi myös kirjallisuudesta ja sitä vahvisti käynti Annalan huvilassa Helsingissä. Sille löytyi luonnollinen paikka vanhan maakellarin viereisestä etelärinteestä.
Maisemoijan ajatus – Maisemoijan homma!
Maisemoija vietti helteisen heinäkuun yhdessä Anopin kanssa muuraten seiniä ja Rakentaja teki kennolevykaton, mikä taittaa auringon säteet kasveille sopiviksi.
Orangerian lämmössä kasvatetaan taimia ja kesällä siellä viihtyvät viiniköynnökset, tomaatit, kurkut, paprikat ja melonit.
Orangeria valmistui ja sen vieressä varjostamassa ollut iso koivu tuli tiensä päähän. Sen juuria kaivettiin maasta ja kalliosta löytyi ura… Samaan aikaan Rakentaja kaiveli ojaa puhdistamon vesille…
Miksei tehdä lampea pohti Maisemoija, minkä läpi puhdistamon vedet kulkevat… ja miksei laiteta puroa… tuolta kallion päältä, kun siinä on sopivasti uomakin. Väliäkö sillä, että korkeuseroa oli metrejä. Saadaan ainakin komea putous, ellei toinenkin. Ja useita lampia ja puroja.
Taas kolahti kallioon, tosin nyt kaivinkoneen kauha, ei lapio ja yksi lammista tehtiin toiseen paikkaan. Puhdistamon oja taasen kulki niin matalalla, ettei sen vesiä voinut johdattaa lammen kautta; edes sen alimman. Ja koska puutarhassa kaiken pitää muuttaa paikkaansa ainakin kerran, on lampia muokattu ja puron uomaa siirretty.
Nyt alkaa tuntua hyvältä – myös vesiliskojen ja sammakoiden mielestä. Puron uomasta on tullut lintujen kylpylä, jossa vesi virkistää puutarhan pikkuasukkaita.
Aikaisemmat asukkaat olivat keränneet pellolta kiviä, joita kallioisella paikalla riittää muutenkin.
Kivistähän voisi tehdä paahteiselle etelärinteelle kivikon, pohti Maisemoija. Herkät kasvit viihtyisivät kivien lämmössä ja hankala rinne siistiytyisi.
Suurimmat kivet Rakentaja ja Maisemoija siirsivät yhdessä, jos siirsivät. Osa vain tuupattiin alas kalliolta ja toivottiin, että ne osuisivat kohdalle ensi yrittämällä.
Kaninkolo syntyy
Rakentaja ja Maisemoija olivat ahkeria Avoimet puutarhat -tapahtuman osallistujia. Puutarhoissa oli käyty lähimaakuntia myöden ja silloin joskus ennen tapahtumaa vierailtu puutarhalehden kuponkien kanssa puutarhoissa myös kauempana. Ajatus oman puutarhan avaamisesta yleisölle ei siis ollut vaikea, vain ajankohdan valitseminen oli. Milloin puutarha olisi valmis vierailijoille… lopputuloshan on aina ettei puutarha ole milloinkaan valmis. Kasvit kasvavat, tulee talvituhoja niin säiden kuin nelijalkaisten karvaisten ystäviemme aiheuttamana tai sattuu itse istuttamaan väärän kasvin tuulen puolelle levittämään innokkaasti siemeniään. Piti siis vain tehdä päätös!
Miksi Kaninkolo?
Maisemoijalla ja siis myös Rakentajalla on aina ollut kani, yksi tai useampi. Avoimet puutarhat edellyttää osallistujien nimeävän puutarhansa. Maisemoija selaili muiden valintoja ja totesi, ettei ”sen ja sen puutarha” tai ”sen ja sen kukkula” kuulosta suuhun sopivalta, mutta Ketunkolo jäi vaivaamaan… miksiköhän??? Viimein Maisemoija muisti: Liisa joka hyppäsi Kaninkoloon ja putosi unenomaiseen ihmemaahan. Miksikäs ei? Tilan nimeksi oli vaihtunut Villa Lapin eli Huvila Kani ja asustihan Huvila Kanissa myös Vaalea Kani ja Musta Kani.
Kaninkolo oli syntynyt ja avautui yleisölle ensimmäistä kertaa kesäkuussa 2021.