Suunnittelua vai ei?
Kaninkolon istutusalueiden suunnittelu on pääasiassa Maisemoijan hommia. Alussa Maisemoija teki tarkan suunnitelman kallion laelle tehtävistä istutuksista, olihan alueella pinta-alaa kaikkiaan muutama sata neliötä. Kun kävi kuten kävi, eikä koko suunnitelmaa voinut käyttää, piti soveltaa. Tätä periaatetta Kaninkolossa on noudatettua ensimmäisestä kesästä lähtien.
Uuden istutusalueen muodostuminen alkaa tarpeesta: halusta vähentää puutarhan työläintä osaa eli nurmikkoa tai halusta luoda ongelmalliseen kohtaan jotain kaunista. Maisemoija luottaa alueen luomisessa mm. Alan Titchmarshin, Pentti Alangon ja Piet Oudolfin oppeihin. Alussa valitaan korkeat kasvit kuten puut ja pensaat sitten peitetään maa tehokkaasti perennoilla. Näin pyritään luomaan jatkuvaa kukintaa ja ennen kaikkea kauneutta, silmäniloa.
Teknisesti tämä vaatii hieman Rakentajan apua mittaamisessa: sekä pinta-alan että korkeuksien. Taimet istutetaan tiheämmin kuin pitäisi, jotta kitkettävää olisi vähemmän ja maan alle pyritään hautaamaan runsain mitoin narsisseja ja laukkoja. Kehotettiinhan jo 1800-luvulla suojaamaan omenapuiden juuria ruohosipulilla myyriä vastaan.
Englantilaisen pilkahduksen istutusalueille luo niiden tiukka rajaaminen. Rajausten luomisessa vain mielikuvitus on rajana: turveharkot, kivet, tiilet, puupöllit, vanhat hirret, kattotiilet, betoni (toisinaan terästettynä harjateräksellä) sekä teräslevyt. Nurmikko pysyköön omalla tontillaan ja kasvit omallaan, eikä kasvien olisi soveliasta levittäytyä sopimattomasti. Rikkaruohohan on vain kasvi väärässä paikassa.
Mistä taimet?
Kaninkolon vierailijat kysyvät usein, miten paljon puutarhaan on mennyt rahaa? Mistä kaikki taimet on ostettu?
Kun istutusalue on hahmoteltu, Maisemoija ja Rakentaja lähtevät ostoksille. Istutusalueet ovat pienoisbiotooppeja kuten kivikko tai suo, mikä ohjaa ostoslistan tekemistä. Ostoslista on hahmotelma, joka joustaa sen mukaan, mitä on saatavilla ja millä hinnalla. Koska Kaninkolossa on monenlaisia kasvuympäristöjä mahdollisuus heräteostosten tekemiseen on rajaton.
Alkuvuosien perusta luotiin tilaamalla perennoja tukkuhinnalla. Paljon on kasvatettu itse siemenistä ja suureksi kasvaneita perennoja on jaettu, joskus pensaitakin. Erikoisuuksia on ostettu markkinoilta ja erilaisista tapahtumista. Joitakin juurakkoja ja sipuleita on tilattu ulkomailta.
Maisemoija on myös saanut puutarhaystäviltään kasvilahjoja!
Cottage garden tyylinen "Englantilainen puutarha"
Koko kesän kukkia, kiemurtelevia polkuja, tukeensa kietoutuvia köynnöksiä ja tuoksuvia ruusuja. Kukinta alkaa maan tasolta sipuli- ja mukulakasvien pilkistäessä mustasta mullasta. Loppukesällä kasvit kutittelevat vatsanseutua, komeimmat salkoruusut jopa hiustupsua.
Merkittäviä kasveja: leikatut taikinamarja- ja kiiltotuhkapensasaidat, tulppaanit, tädykkeet, pensas- ja köynnösruusut, pionit, kurjenpolvet, tarhakärsämöt, kurjenmiekat, niittysalviat, akileijat, syysleimut, ritarinkannukset, värimintut sekä kärhöt.
Orangeria ja Välimerellinen puutarha
Ensimmäisten auringonsäteiden myötä orangerian lämpötila nousee ja viiniköynnökset puhkeavat kukkaan yhtä aikaa vihertyvien pistokkaiden ja jakotaimien kanssa. Kesän tultua orangeria täyttyy kasvihuonekurkuista, tomaateista, meloneista, munakoisoista sekä paprikoista ja chileistä.
Orangerian edustalle on syntynyt pieni muotopuutarha yrtteineen ja sen viereen, kalliojyrkänteen alle, Toscanan lämpöä hehkuva Välimerellinen puutarha. Sypressien sijalla kasvavat tuijat, mutta muutoin kasvit loistavat keltaisen ja oranssin kirjoa ripauksella violettia. Merkittäviä kasveja ovatkin miekkahirvenjuuret, päivänliljat, kullerot, kärhöt sekä viiniköynnökset.
Vesipuutarha
Vesi pulppuaa Cottage gardenin reunalla olevaan pieneen lampeen. Sieltä se matkaa puroa pitkin jyrkänteen reunalle kouruun ja putoaa metrin alaspäin kalliolle luonnonuomaan pudotakseen jälleen matalaan lampeen. Veden matka jatkuu puroa pitkin vitojen, kurjenmiekkojen ja vesikuusten valtaamaan altaaseen, mistä se kulkee puroon keskelle kivikkopuutarhaa ja lopulta lummelampeen varstasaroineen, käenkukkineen ja ratamosarpioineen keskelle raatteita sekä suovehkoja.
Kivikkopuutarha
Kivikkopuutarha syntyi kuivaan ja paahteiseen rinteeseen, koska siinä ei viihtynyt oikein mikään muu kuin isokonnantatar. Alue rajautuu kahteen lampeen ja sen halki virtaa puro pienellä vesiputouksella. Kivien päällä pesulla käyneiden lintujen on mukava kuivatella höyheniään.
Paahteisuutta helpottamaan kivikkoon on istutettu kirsikkapuita sekä kotimaisia katajia: Åland, Lotta Svärd, Vänrikki Stål sekä Jääkäri. Pensaista väriä tuovat peruukki- ja höyhenpensas, happomarja Admiration sekä sorvarinpensas.
Kivenkolossa lämmöstä nauttivat mm. sammalleimut, neilikat, maksaruohot, kurjenmiekat, tädykkeet, miekkahirvenjuuri, ajuruohot sekä hopeahärkki.
Hedelmätarha ja syvännekasvimaa
Eipä puutarhaa ilman kasvimaata tai hedelmäpuita, Kaninkolon erikoisuutena lienee suo, missä karpalo, hilla ja pensasmustikat tuottavat satoa. Pitihän sitä pitkospuut tehdä!
Hedelmätarhan luontevin paikka on orangerian pengerretyllä edustalla. Aurinkoa riittää koko päiväksi omena-, luumu-, kirsikka- ja päärynäpuille. Maisemoija odottaa, että pääsisi juomaan kupposen teetä kukkivan omenapuun alle.
Kasvimaa on ergonomisesti syvänteessä. Se on saanut idean muotoonsa ranskalaisesta muotopuutarhasta. Käytävillä erotetut kohopenkit helpottavat vuoroviljelyn toteuttamista ja kivireunuksilla on mukava istua poimimassa marjoja.
Preeriaistutus
Muotia tai ei, kasvien lomassa on upea kävellä. On myös upeaa nähdä, että perennat voivat niin hyvin, että kasvavat jopa parimetrisiksi. Preeriaistutuksen heinätkin ovat jo varttuneet niin, että heiluvat syksyn lempeissä tuulissa.
Istutusalue on suunniteltu niin, että kasvien korkeus pienenee etelää eli keskipäivän aurinkoa kohti mentäessä. Korkeimmaksi kasvaa hirvenjuuri seuranaan preeriamesiangervo. Matalimpana suikertavat sammalleimut ja maksaruohot.
Sinistä väriä tuovat ritarinkannukset, virginiantädykkö ja kurjenpolvet sekä siperiankurjenmiekka. Keltaisena hehkuvat rusopäivänlilja, kullero ja maksaruoho sekä syyshohdekukat. Punaista pilkahdusta luovat sammalleimut, rantakukat sekä punapäivänkakkara ja rantalaukkaneilikka.
Kirsikankukkia
Keväinen hanami ihan omalla pihalla! Maisemoija halusi istuttaa puita niin, että niiden alle pääsee kävelemään, hehtaarilla tämä kun on mahdollista. Rusokirsikka, Accolade ja Amanogawa hehkuvat vaaleanpunaisina ja niiden jälkeen valkoisena kukkivat pilvi- ja schalininkirsikka.
Metsäpuutarha kantoistutuksineen
Kesantopellosta metsäpuutarhaksi on pitkä matka, mikä Kaninkolossa aloitettiin jo vuonna 2009, kun ensimmäiset puut istutettiin pellolle. Niistä syntyy jo liikkuvia varjoja ja niiden alle pääsee suojaan polttavimmalta auringolta. Metsäpuutarha polveilee Kaninkolon laitamilla ja siinä on useita istutusalueita.
Kantopuutarhaan on istutettu erilaisia kuunliljoja (Maisemoijan suosikki tällä hetkellä) sekä saniaisia ja varjohiippoja. Varjoa istutukselle luovat metsämänty sekä jalopähkinä, jonka juurella savumustikka viihtyy.
Vanha Rouva on viimein löytänyt hyvän paikan ja kukkii vuosittain, vastaistutettu poppelimagnolia palellutti nuppunsa. Ja se joku söi jouluruusun kukinnot, toivottavasti maistui!
Puiden ja pensaiden varjojen luomaa alati muuttuvaa mosaiikkia voisi katsella tunnista toiseen.
Ihan vaan kukkia...
”Keltaisten kukkien” istutusalueella kasvaa – keltaisia kukkia: mm. dorianvillakkoa, tarha-alpia, rönsyansikkaa ja päivänliljoja.
Ruusujen joukosta löytyy erilaisia perennoja, kuten kurjenpolvia, astereita, maksaruohoja ja akileijoja sekä malvoja.
Sisääntulossa kasvaa atsaleoja, kuunliljoja sekä päivänliljoja.
Allasalueen oleskelutilan ympärillä viihtyvät syysleimut, päivänliljat (toinen Maisemoijan tämän hetken innostus), kellopeipit ja sireeneissä ja hovijasmikkeissa kiipeilevät kärhöt.
Pionit kasvavat rinteessä muurien tai luonnonkivien takana seuranaan maata peittävät maksaruohot, neilikat, kevätkaihonkukat ja peittokurjenpolvet.
